6. vauva ja uuden alku 🩷✨️

Kuten 5. synnytyksemme, myös nyt synnytyksemme käynnistettiin raskausviikoilla 41+5.

Kaikki eteni aluksi oikeastaan samalla tavalla...

Menimme aamulla sairaalaan, jossa sain balongin. Synnytyssalien tilanne oli rauhallinen ja muitakin käynnistettäviä synnytyksiä oli jonossa. Lähdimme kotiin odottamaan balongin irtoamista, jossa se putosikin nopeasti muutaman tunnin jälkeen.

Ohjeiden mukaan menimme takaisin sairaalaan, mutta nyt salit olivatkin täynnä.

(Selvästi moni vauva oli ajatellut tuon loppukesän syksyisen tuulahduksen kutsuvaksi hetkeksi syntyä maailmaan. ❤️✨️)

Lääkärin pohti pitkään uskalletaanko minua lähettää takaisin kotiin odottelemaan salin vapautumista. En tosin nähnyt toista vaihtoehtoa, sillä siivouskomero olisi saattanut olla hieman hämärä ja ahdas kyseiseen toimitukseen. 🤷‍♀️

Olin 5cm auki mutta supistuksia tuli vielä heikkoina ja harvakseltaan. Joten aivan yhteistuumin päätimme että koti on paras paikka odotella pientä saapuvaksi ja puhelua tulevaksi salin vapautuessa meille.

Turvallisin mielin siirryimme takaisin kotiin, mutta jo muutaman tunnin päästä saimme odotetun puhelun sairaalasta ja siirryimme suoraan saliin kalvojen puhkaisuun...

Kalvojen puhkaisu ei juuri lisännyt supistuksia tai voimistanut niitä. Odotin oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä, sillä se toimi aikaisemmassa käynnistyksessäkin oikein hyvin.

Oksitosiini teki työnsä ja synnytys eteni hyvin. Kipua tunsin kuitenkin enemmän kuin aikaisemmissa synnytyksissä ja kipu tuntui eri kohdassa kuin normaalisti. Vauvan tarjonta ei ehkä siis ollut optimaalisin ja eri asennoilla kätilön ohjein pyrittiin saamaan vauvaa asettumaan parempaan asentoon. 

Kätilömme oli muutenkin aivan valtavan ihana ja teki kehoni kanssa loistavaa yhteistyötä! Hän kuunteli ja tarkkaili kuinka voisi oloani helpottaa... kivunlievityksiä kun en kuitenkaan kokenut tarvitsevani vaikka nyt tällä kertaa rajoilla liikuttiinkin.

Koin kaikesta huolimatta kuitenkin että supistukset olivat ajoittain edelleen hieman heikkoja. Tosin supistusten aikana en voinut keskittyä muuhun kuin supistukseen ja niiden välissä vaivun unensekaiseen horrokseen. Asennoilla ja niiden vaihtelulla täytyi olla myönteinen vaikutus, sillä tunsin kuinka vauvan asento olisi muuttunut paremmaksi ja painava kipu alavatsalla helpotti. Vielä kuitenkin lisäsimme hieman oksitosiinia ja kätilö poistui huoneesta...

Aivan hetki tästä tunsin kuitenkin suurta tarvetta ponnistaa! Pyysin Jarnoa soittamaan kelloa ja kätilö tuli huoneeseen tarkastamaan tilanteen, sillä ponnistuksen tunne oli valtava ja jouduin tekemään töitä etten ponnistaisi. Olin auki 7cm ja vielä pitäisi odottaa avautumista ennen ponnistamista. Kätilö lähti käymään pikaisesti poissa, jolloin ponnistuksen tarve yltyi aivan pitelemättömäksi! Jarno soitti kelloa uudestaan ja pyysin Jarnoa pitelemään vastaan että vauva ei vain tulisi ulos. 😄

Ja kun kätilö saapui, oli jo aivan pakko ponnistaa!

Seela syntyi muutamalla ponnistuksella, kätilön venyttäessä hieman kohdunkaulaa edestä. Ja vauhtihan oli ulostulossa tytöllä niin hurja, että edelleen Seelan silmissä näkyy verenpurkaumina pienet puolikuut. 

Yhteinen ensimmäinen seikkailu oli siis yllättävä ja täydellinen sekä aivan oma tarinansa! 🩷

Vaikka kuten edelliselläkin kerralla synnytys käynnistettiin rv 41+5, samoin sali S6 oli sama kuin viimeksi sekä syntymäaika klo 02.01 tismalleen kuin veljellänsä, on Seelan alkutarina uniikki ihmeellisine sattumineen. 🩷

Nyt kaikki tyttäremme ovat syntyneet loppukesän tai alkusyksyn lapsina. Ehkä heitä yhdistää se sama taika ja voima jonka olen saanut kokea jo kaikkien heidän syntymänsä hetkellä. ✨️