Aislan syntymä: kotona rauhassa, sairaalaan ponnistamaan 🤱

Aislaa odotti kotona jo sisarukset Niila sekä Hilla, joten vauva ei olisi enää vain meidän vaan myös sisaruksiensa. ❤️

Ajatus polikliinisestä synnytyksestä kävi tuolloin jo mielessä, mutta en ottanut silloin asiaa puheeksi, sillä ajattelin sen olevan jokin vaiettu vaihtoehto. Joten neuvolassa kun vaihtoehtoa ei tarjottu, en sitä edes kysynyt. 🤷‍♀️

(Kuulostaapa typerältä sanoa edes ääneen! 🤦‍♀️)

Mutta nopea kotiutuminen oli toiveissa ja sen saimme. Menihän kaikki oikein mallikkaasti. ❤️

2019 elokuisena perjantai-aamuna limatulppa irtosi ja supistukset alkoivat. Näin oli tapahtunut jo kahdessa edellisessäkin synnytyksessä, joten osasin odotella vauvaa syntyväksi mahdollisesti saman vuorokauden puolella. ❤️

Supistukset olivat avaavia, mutta eivät selvästi vielä aktiivisia, joten Jarno sai työskennellä rauhassa työpäivänsä loppuun saakka. Sinne asti teimme tulevien sisarusten kanssa normaaleja päiväpuuhia ulkoilusta päivälepoihin ja leikkeihin. Hieman hidastettuna toki ja välillä kylkimakuulla. 😅

Jarnon pidin ajan tasalla ja kuuntelin omaa vointiani. Olin kotona hyvässä ja turvallisessa paikassa ja olo oli todella rauhallinen, joten miksipä hätäilemään. 

✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️

Kun Jarno tuli töistä, siirryimme noin klo 17 vanhempieni luokse, jossa sisarukset olisivat yötä. Supistukset olivat tässä vaiheessa selvästi muuttuneet aktiivisiksi ja kipeiksi. Joten hengittelin omassa kuplassa kyljelläni sohvalla ja kuuntelin arkea ympärilläni. ❤️

Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen, että äitini totesi olevan viisasta lähteä sairaalaan päin ja hoputti Jarnoa (vessatoimissaan) etten vain synnytä matkalle. 😂 Tässä vaiheessa en ymmärtänyt miksi pitää kiirettä vaikka totesin ehkä tarvitsevani pyörätuolin sairaalan päässä. Kävely kun oli hieman hidasta ja leveää. 😅

Jätimme automme vanhempiemme luokse ja isäni vei meidät autolla sairaalan oven eteen. Pyörätuolilla istuen totesin aulassa tulleeni synnyttämään ja samassa hengenvedossa huomasin neuvolakorttini unohtuneen kotiin.

Ahkerasti sähköistä järjestelmää (tässä tapauksessa Pikku Haikaraa) täyttäneenä ei siitä kuitenkaan ollut mitään apua. 🤷‍♀️ Kortti tarvittiin sillä sitä luetaan kuin Raamattua. Kiireesti isäni lähti hakemaan neuvolakortin kaupungin laidalta kun meitä ohjattiin tarkkailuhuoneeseen...

✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️

Tarkkailuhuoneessa pääsin käyrille, mutta muita toimenpiteitä ei tehty ennen kuin neuvolakortista olisi tarkasteltu tärkeimmät tiedot.

Pian käyrillä ollessani kuitenkin tunsin, kuinka jotain tulee ulos. Sikiörakko tai osa lapsivesipussia näkyi reilusti ja silloin minut siirrettiinkin nopeasti synnytyssaliin... oli neuvolakortti paikalla tai ei, Aisla päätti syntyä juuri nyt! ❤️

Sängyltä toiselle siirtyessä sotkin spontaanisti lapsivedellä miltei kaikki paikat. 😅 Ja suoraan salissa pakottavassa tarpeessa ponnistinkin Aislan kahdella ponnistuksella ulos. 🤱

Sairaalassa ennätimme siis olla 30 minuuttia. 🤷‍♀️ Aikamoinen ajoitus... ❤️🫣

Neuvolakortti vain edelleen oli matkalla jossain moottoritiellä. 👋🏻🚗

Mutta oppia ikä kaikki... tuon jälkeen neuvolakortti on ollut loppuraskaudessa mukana kaikkialla.

(Myöskään huono omatunto ei enää vaivaa että hoputin tuolloin ankarasti sairaalaan lähtiessä miestäni paskalta. 😂💩)

✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️

Kun Aisla syntyi, en edes sairaalavaatteita ennättänyt vaihtaa. Nyt tuo pieni tyttö oli jo sylissäni ja mieli täynnä ihmetystä mitä juuri äsken tapahtui. Sellaista elämä tuon pienen tytön kanssa on ollutkin. ❤️

Ihmeellinen seikkailu... joka päivä, aamun ensi säteistä aivan hämärtyvään iltaan saakka! ❤️✨️

Tänä kesänä on ollut aika siirtyä koululaiseksi ja syntymäpäivät juhlittiinkin ajoissa ennen koulun alkua. Syntymästä ei ole voinut kulua seitsemää vuotta, muistanhan sen aivan tuoreena. Mutta silti nyt syliini tupsahtaa upea ja valloittava, tuota vauvaa paljon isompi versio täyttä taikaa. ✨️

Aislan syntymäpäiväkorttiin kirjoittelin tänä vuonna näin:

Neiti Kesäheinä, upea 7v. päivänsäteemme AISLA! ❤️

Nyt täytät jo koululaisen verran! ❤️

Ja voi kuinka tätä päivää olet odottanut!! Olet opetellut lukemaan ja laskemaan. Ja kulkemaan koulutietäsi aivan itse. Ne askeleet ovat itsenäisiä, mutta eivät meistä erkanevia. Sillä aivan jokainen päivä ja ohikiitävä hetki on tarkassa tallessa sydänsopukoissa...tästä eteenpäin myös, sillä kuljemme edelleen rinnallasi. ❤️ 

Tulet onnistumaan siinä mikä tekee sinut onnelliseksi, sillä se taito sinulla on, että osaat nähdä kauneutta kaikessa. Olet ihanan huoleton, mutta samalla tarpeeksi vakava. Osaat nauraa itsellesi ja valaiset huoneen missä oletkin. Olet hurrikaani ja päivänsäde samassa paketissa! Rakastan sinua aivan valtavasti, pienoiseni (ikuisesti! ❤️).

Olemme valtavan ylpeitä sinusta! Ihana nähdä, mitä ensimmäinen kouluvuotesi tuo tullessaan. Ja on se mitä tahansa, kohtaamme sen yhdessä. ❤️