Joolan syntymä, synnytyksen käynnistäminen ja sali täynnä rakkautta ❤️

Kaksi vuotta sitten kuvasin vatsaani suuressa onnenkuplassa vielä näkemättä edes koko kauneutta mitä Joolan odotus toisi mukanaan...

...nimittäin sekä siskoni että mieheni sisko olivat myös raskaana samaan aikaan! 😍

Serkukset syntyivätkin aikanaan kaikki parin viikon sisällä toisistaan. ❤️

Odotus Joolan kohdalla jatkui kuitenkin yli lasketun ajan, mitä nyt tietysti osasimme odottaakin, sillä kaikki lapsemme ovat syntyneet pienellä viiveellä. 😊❤️ Pieni pelkoni oli ollut aina käynnistetty synnytys ja päivien vain kuluessa eteenpäin tuo asia alkoi ensimmäistä kertaa kohdallani konkretisoitumaan.

Joola nyt kuitenkin viihtyi yksiössään niin mainiosti, ettei viimein auttanut muu kuin antaa häätömääräys.

En ymmärrä mihin tuo pelko käynnistyksestä pohjautui... kai siihen että google oli tarjoillut herkullisimmat tarinat tekstimuodossa suoraan verkkokalvoille suunnattomista kivuista ja pettymyksistä omaa kehoaan kohtaan.

Kaikki tuo oli kuitenkin kohdallani täysin turhaa pelonlietsontaa.

📍Kivut olivat samanlaiset kuin spontaanissa synnytyksessä. Pienenä erona ehkä hieman intensiivisemmät supistukset alkoivat nopeasti, mutta avautuminenkin oli näin ollen nopeampi. 

📍Ja miten se että vauva syntyi, oli keino luonnollinen tai hieman avustettu, voisi olla pettymys omaa kehoaan kohtaan? Luulen että asetetut odotukset itselle tekevät asiasta kuin asiasta helposti pettymyksen. Vaikka aluksi tunsin että kehoni ei toiminut odotetulla tavalla, ymmärsin tässäkin tilanteessa asioiden useamman puolen joihin ei voi vaikuttaa ja sen kuinka joskus vain olemme matkustajina, vaikka kyse olisikin omasta kehosta. Silloin on ihana että ympärillä on keinoja ja ihania ihmisiä auttamassa. Ja se ei koskaan ole pettymys. ❤️

✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️✨️

Käynnistys aloitettiin pallongin laittamisella ja pääsimme kotiin odottamaan sen irtoamista ja kohdunsuun avautumista. Pallongin irrotessa (noin viiden tunnin päästä) siirryimme sairaalaan, jossa sain oksitosiinia sekä kalvot puhkaistiin, jotta supistukset voimistuisivat.

Joola oli tuolloin vielä hyvin ylhäällä ja minun täytyi odottaa makuullaan Joolan askeutumista, jotta napanuora ei jäisi puristuksiin. Sen jälkeen kun pääsin liikkumaan, eteni synnytyskin painovoiman avulla entistä sujuvammin. 😊

Synnytys kesti kuusi tuntia ja kivunlievitystä en kokenut tarvitsevani.

Syntymä juuri äitienpäivän alla antoi paljon ajateltavaa. Olet suurin lahja mitä voisin koskaan saada. ❤️

Toki uutiset uutisoivat 9.5. Venäjän voitonpäivästä. Tavallaan tuo päivä oli voitonpäivä eri merkityksessään myös meidän perheessä. 😂❤️

(Tätä kirjoittaessa ajatus on myös tämän päivän 9.5. lapsettomien lauantaissa. Olo on valtavan nöyrä ja kiitollinen tästä kaikesta enkä voisi koskaan alentaa tai vähätellä sitä,  mitä olen saanut lasteni myötä. ❤️😭)

Mummo ja mummi mukana?

Kyllä! Synnytyssali oli todellakin täynnä rakkautta. Mieheni äiti sekä oma äitini olivat myös mukana toivottamassa Joolan tervetulleeksi. ❤️ Kumpikin oli oikein mielellään tuossa hetkessä mukana. ✨️

Meistä Jarnon kanssa tuntui tuo järjestely juuri silloin parhaimmalta. Itse tunnen oloni kotoisimmaksi kun ympärillä on ääntä ja elämää. Molemman vanhemman läsnäolo vei huomiota pois myös käynnistetyltä synnytykseltä.

Ja oli uskomaton tunne jakaa yhdessä tuo ihmeellinen hetki kun Joola saapui maailmaan, jossa häntä rakastavat ihmiset jo kovin odottivat. ❤️✨️

Tänään tuosta ihmeellisestä hetkestä kun aika hetkeksi hidastui, on kulunut tasan kaksi vuotta. ❤️

On taas aika kirjoittaa kortti päivänsankarille. Joola saa laatikkoon yhden kortin lisää muistoksi vuodestaan ja itse saan palata kuluneeseen vuoteen ja huomata, kuinka upeaa on ollut saada todistaa jotain näin ainutlaatuista kuin oman lapsen kasvua. ❤️

Tänä vuonna kortissa lukee näin:

Rakas upea Joola. ❤️

IHANAA SYNTYMÄPÄIVÄÄ!! ❤️

Olet aina äidin pieni pikkuinen. Nyt jo kuitenkin niin suuri pieni ihminen! Sinusta löytyy rakkautta koko perheelle suukkojen ja halausten sekä rakkaudentunnustustesi "Ta-ta-tan" myötä aivan loppumattomasti. ❤️

Osaat myös olla vihainen jos siltä tuntuu... vaikka äksy taidat olla vain kun heräät tai et tule kuulluksi. Siksi reipas poikani... vasta 2-vuotias... juttelemme paljon ja ymmärrän sinua sielussani saakka. Eikä koskaan ole niin kiire etten sinua kuulisi. ❤️ Olen onnellisin äiti maailmassa kun sydämeeni on muuttanut tuollainen rakkaudenpesä asumaan.

Olet myös jo valtavan omatoiminen... pöydän kattamisesta potan tyhjentämiseen! Imet ympäriltäsi oppeja ja ihmettelet maailmaa kuin elämännälkääsi ahmien!

Se on paljon, rakas poikani vasta 2v. ❤️

❤️: Äitisi ja koko perheesi