Ihanaa hääpäivää rakas! ❤️

18 vuotta yhdessä.

16 vuotta sitten menimme kihloihin.

Ja nyt 29.10.2025 olemme olleet naimisissa 14 vuotta. ❤️

Tämä päivä on siis ehkä meille paras päivä vuodesta ottaa esille parisuhde. ❤️

Se on rakkautta ja yksi elämän kantavista voimista, joka kuitenkin eskaloituessaan voi helposti imeä ympäriltään miltei kaiken.

Silti halu luottaa ja heittäytyä olemaan toisen kanssa on jonkinlainen elinehto tai ainakin tahtotila. 

Miten me sitten Riemulassa elämme parisuhdettamme? 🌻❤️ Tässä luvassa hieman yhteistä pohdintaa asiasta. ✨️

Aivan valtavasti olemme saaneet kokea eri elämänvaiheita ja kuten ei varmasti yksikään parisuhde, ei meidänkään ole mennyt ilman kasvamista ja kipuiluja.

Se kaikki on kuitenkin kohdattu ja kipuiltu yhdessä. ❤️

Emme myöskään ole vielä koskaan riidelleet kunnolla. Anteeksikin osataan pyytää vaikkei tarvetta sille aina olisikaan. Itse olen yrittänyt sanoittaa tunteet ja kuohut, ovat ne lähtöisin mistä tahansa. Vältämme myös käyttämästä sanoja "sinä aina" tai "et koskaan". Ne ovat epäoikeudenmukaisia yleistyksiä, jotka saavat toisen tuntemaan itsensä hyökkäyksen kohteeksi, eivätkä ole sanoina ratkaisukeskeisiä millään muotoa. Emme myöskään halua olettaa asioita. On miltei myrkyllistä luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee.

Minä olen opetellut kuuntelemaan tunteita.

Jarno taas on opetellut puhumaan niistä. 

Valtavan isoja ja merkityksellisiä asioita, jotka vaativat molemmalta pitkäjänteisyyttä onnistuakseen.

Mutta parisuhdehan vaatii aina töitä molemmalta. ❤️

Se että olemme olleet vuosia yhdessä ja aikuistuneet, olemme myös perustaneet yhdessä perheen. ❤️

Vanhemmuus ja lapset ovat kasvattaneet meitä ja tehneet meistä parhaat versiot itsestämme. Syyn olla ylpeitä itsestämme isänä, äitinä sekä toisistamme puolisoina. Lapset ovat näyttäneet, millainen tiimi me pystymme olemaan ja saaneet meidät rakastamaan toisiamme vieläkin enemmän. ❤️

Lapset eivät ole kuitenkaan parisuhteen mittari. Lapset ovat maailman tärkein asia minkä olemme yhdessä saaneet. Mutta ilman meitä ei olisi heitä. Joten kaikkein tärkein mittari parisuhteessa on yksinkertaisesti kumppani.

Joten kumppani ei saa muuttua parisuhtessa itsestäänselväksi. Silloin tuudittautuu siihen että toinen on parisuhteessa muuttumaton tai pysyvä asia. Ja helpoimmin rinnastettava asia siihen olisikin se, että muuttuu vain näkymättömäksi ja lakkaa vähitellen olemasta. 

Siksi ihan meidän arkipäiväiset juttumme ovat meille niin tärkeitä. ❤️ On äärimmäisen hyvä tulla huomatuiksi lapsiperhearjessa muutenkin kuin vain äitinä tai isänä. 

Meillä se näkyy esimerkiksi aamuisin, kun Jarno keittää kahvin aikaisin töihin lähtiessään valmiiksi vain minulle ja menee töihin juomaan omansa. Minä vuorostani teen Jarnolle töihin lounaan edellisenä päivänä. ❤️ Näistä välittyy meillä tunne huolenpidosta, arvostuksesta toisen askareita kohtaan sekä läsnäolosta, vaikkei fyysisesti olisikaan paikalla.

Ehkä myös vain aivan arkinen halaus (siis oikeasti HALAUS, joka kestää pidempään kuin minuutin) on meille rutiini. Se saa sykkeen tasoittumaan ja stressihormonit laskuun.

Myös meidän huumori on synkronoitu yhteen ja nauraminen toisen kanssahan lisää "onnellisuushormonin" eli serotoniinin määrää veressä.

(Ei siis pidä unohtaa nauraa. ☝🏻 Mutta mitä muutakaan, jos Jarno on syntynyt puujalan kanssa ja itse olen osin kummelin, Velipuolikuun ja Uuno Turhapuron kasvattama tuotos. 🤷‍♀️😅)

Lapsemme ovat olleet verraten todella vähän hoidossa 12 vuoden aikana. Se ei ole meille mikään pakon sanelema asia tai oikeutus heilutella martyyrin viittaa (ne roikkuvat kaapissa varsin pölyisinä). Lapset ovat hoidossa kun haluavat isovanhemmilta tai rakkailta läheisiltä erityistä aikaa tai toisinpäin. Toki olemme paljon tekemisissä läheistemme kanssa muutenkin. ❤️

Meidän parisuhteemme hoito on siis lapsiperhearjessa kulkenut kauniisti rinnalla. ❤️

Lapset näkevät ja havainnoivat jatkuvasti kuinka kohtelemme toisiamme puolisoina ja imevät vaikutteet itseensä kuin valmiina tulevaan aikuisuuteen omissa parisuhteissaan. Se kuinka näytämme läheisyyttä tai vietämme aikaa keskenämme on lapsille myös mallioppimista.

Viikonloppuillat, kun lapset on saatu nukkumaan, on meidän yhteistä joka viikkoista aikaa. Se käytetään monin tavoin, kuten elokuvan tai lautapelin merkeissä. Joskus se on juttelua ja vanhojen yhteisten valokuvien selailua. Myös kysymyspeli "kumpi parempi" on hyvä keino edelleen oppia toisesta uusia puolia (sillä vuosien saatossa mielipiteet ja mielenkiinnotkin muuttuvat).

Nyt meillä on käytäntönä "treffi-illat". Joka toinen viikonloppu vuorotellen järjestämme toiselle yllätyksenä treffi-illan edes pienen puuhailun parissa. ❤️ Yleensä se on jotain tällaista, kuten molemmalle pieni päähieronta tai pikkaisen parempi ylläri-iltapala kynttilänvalossa. On myös opeteltu yhdessä uusia reseptejä tai ilmajoogatemppuja joogakankaalla (naurutakuu). "Arvaa mikä?"- lasten muovailuvahalla ja biisien uudelleensanoitus on myös yhdessä varsin lystiä puuhaa. 😄 Ja maja olohuoneen lattialla, pussillinen herkkuja ja kiva leffa on meistä paljon kivempi kuin elokuvateatteri. ❤️✨️

Eikä muuten noissa treffi-illoissa kukkaro kiristele tai budjetti kaadu päälle. 💸

Joskus on toki hyvinkin välillä saattanut olla joku bändikeikka tai käynti syömässä ravintolassa saakka jolloin lastenvahtia onkin tarvittu, mutta yleensä treffimme järjestyvät Riemulan rajojen sisäpuolella. 🏡🌻❤️✨️